Galileon kennelistä Teija haastoi minut ja Eetun kuvahaasteeseen. Kuvan pitäisi olla koiran 1. tai 2. talvesta, joka on julkaistu blogissa. Siihen aikaan, kun Eetu oli pieni, niin minulla oli eri blogi käytössä, mutta veikkaisin, että tämä kuva oli siellä kyllä julkaistuna, koska se on aina kuulunut lempikuviini. :) Siinäpä siis kuva alkuvuodesta 2006, kun Eetu on vielä pieni, viaton ja ehkäpä inan lutusempi... ;)

Itse jätän nyt haastamatta ketään, kun oon muutenkin niin laiska näitten päivitysten suhteen. :D

Pitkästä aikaa tarttee varmaan blogiakin päivitellä vaikka silti tuntuu siltä, ettei mitää kummempia ole tapahtanut... Mutta jotain katsausta viime vuodesta... Eli Kingi ja Macho molemmat saavuttivat Suomen muotovalion arvon, josta olen todella onnellinen! Kingin kanssa varsinkin näyttelyvuosi meni todella upeasti ja Kingi ylsi vielä vuoden näyttely leouros kisassa 10.sijalle!!! Joka oli mielestäni myös aivan upeaa ja mahtavaa!!!! Hienoja kokemuksia olivat varsinkin Kingin kanssa Vaasan näyttely, jossa nuori poika ylsikin PU2-sijalle saaden ensimmäisen CACIB:nsa, josta tulikin eilen vahvistus postissa. :) Mahtavaa oli myös Auran näyttelyssä, jossa Kingi ylsi RYP-3 sijalle ja sitten tietysti lopuksi kermana kakun päällä Tampereen ryhmiksessä valioituen ollen samalla PU2. :) Upeasta näyttelyvuodesta ja sitäkin upeammista näyttelyarvosteluista huolimatta surukseni en Kingistä saanut sitä kauan kaipaamaani jalotuskoiraa. Kuvat osoittivat pojan D-lonkkaiseksi. :( Harmittaa kylläkin, kun itseä varsinkin Kingin ulkonäkö miellyttää ja mielelläni olisin myös Kingin jälkeläisiä nähnyt. Olisin niin toivonut, että hän olisi saanut periyttää ihanaa mammanpoika-luonnettaan lapsilleen. En ole itse vaan omistanut ikinä näin leimautuvaa leoa, kun Arttu itsenäisyydessään ei äitiä aina niin kaipaa ja Eetulle sitten taas riittää Arttu. Mutta nää on näitä ja uusia leoja ei ole talouteen tulossa lähiaikoina vaan nyt elellään ja toivotaan näille olemassaolevalle 3:lle kivutonta ja elämänrikkaita vuosia! :)

Kivuttomasta tulikin mieleeni Artulle viime vuonna todettu eturaajan nivelrikko ja olihan se spondyloosakin siellä takapäässä lisääntynyt. :( Onneks lääkkeillä ollaan tähän asti pärjätty ihan mukavasti ja välillä täytyy pappaa vähän selästä hieraista, että paikat taas aukeavat. Arttukin täyttää tänä vuonna elokuussa 7 vuotta ja eläkeikä lähestyy. Päivä päivältä silti Artussa vaan enemmän näkyy ihmisen mieli ja silti jo varhaiseläkkeen tuomat vaivat eivät kyllä näy luonteessa! Varsinkin kun tulee vieraita kylään tai sitten mennään kyläilemään. On kyllä lauman johtaja, mutta myöskin pahin sählä ja rauhoittumisesta ei tietoakaan... Piip piip vaan kuuluu ja jos on hiemankin tylsää, niin se myöskin kuuluu! :D

Eetulle kuuluu hyvää myöskin. Eetu on oikeastaan tyytyväinen jo siitä, että saa paljon rapsutuksia ja nameja. Viime vuoden lopulla tulikin yksi rapsuttaja lisää taloomme. Tämä kylläkin kulkee kahdella jalalla ja tottelee nimeä Jukka. :D Jukka muutti meille virallisesti tammikuussa ja sen myötä voimmekin kutsua häntä avopuolisokseni. Hienosti ovat pojat ottaneet uuden perheenjäsenemme vastaan ja itsestä välillä tuntuu siltä, että Arttu ja Eetu taitavatkin olla enemmän Jukan koiria... Kingi nyt tietysti rakastaa äitiään enemmän, mutta kyllä Jukkakin tosi kiva on! Macho on (varmaankin loppuelämänsä) sitä mieltä, että äippä on number 1! Mutta kyllä toi Jukkakin seuraan kelpuutetaan ja alkuaikojen murinat ja komentelut ovat jo jääneet pois... ;)

Viime perjantaina sain niin kivan puhelun, joka on pitänyt suutani hymy-asennossa jo monta päivää. Niittymaala (Porissa) on semmoinen tyttö kuin Joshaidas Jolanda "Senni" ja Sennillä oli vähän semmoiset ajat meneillään, että Machon tarvitsi lähteä vähän tarkistamaan tilannetta. ;) Oi, sitä äipän ylpeyttä, kun poika hoisi ekakertalaiseksi koko homman pakettiin alle tunnissa! :) Nyt sitten vähän jännäilemme, että oliko Sennin juoksu ihan kohdillaan. Molemmat olivat ainakin hyvin antavaisella tuulella, joka on hyvä merkki, mutta eiköhän tämä mysteeri 4-5 viikon päästä selviä. :)

Näyttelyilmoja en ole vielä laittanut yhtään eteenpäin, kun tänä vuonna emme varmaankaan monessa näyttelyssä piipahda. Nyt on isona rahareikänä tuleva remppa, joka käsittää keittiön ja uuden laminaattilattian, joten näyttelyrahat menevät enemmänkin siihen hommaan. Mutta eiköhän me aina jossain pyörähdetä ja eiköhän tännekin tule kuvia ja tekstiä, jos noi Sennin ja Machon rakkauden lapsi/lapset tupsahtavat maailmaan! :))

Tänään tavattiin Satakunnan leojen tapaamisen merkeissä Luvialla. Mukaan otin ainoastaan Kingin, kun halusin testata pikkumiestä pitkästä aikaa, että miten tulee toimeen vieraiden koirien kanssa. Vähän itseä kyllä jännitti, kun Kingin käyttäytyminen on joskus voinut olla niin sitä ja tätä. Onneksi emäntä sai ainakin tässä tapaamisessa olla aika huoletta vaikka uroksia olikin paikalla. Mikä sen ihanampaa silti, kun oma koira osaa yllättää ja vielä niin positiivisesti! Välillä kyllä oli vähän sennäköisiä nopeita tilanteita, että olisi voinut tehdä kärpäsestä härkäsen, mutta eipäs päässyt mikään tilanne riistäytymään käsistä! Kingi kulki hienosti vapaana 3:n pentusen ja 3:n aikuisen uroksen kanssa. =D Nii, joo Reko onkin leikattu, joten ei nyt voi ihan laskea samaan kastiin... ;) Tapaaminen oli todella mukava! Rämmittiin metsässä lumihangessa katsellen koirien iloista kirmailua ja mikäs sen ihanampaa kuin katsella 3:n pennun tiimellystä! Nina & Erkki pistivät vielä nuotion pystyyn ja grillasivat meille oikein maistuvat makkarat sinapin ja mehun kera. Kiitokset siis loistojärjestelyistä ja -tarjoiluista teille!

Paikalla siis oli Mia ja Väinö, Terhi, Vallu ja Sylvi, Nina, Erkki, Reko ja Bono, sitten joku perhe + Osku ja sitten vielä yksi mukava pariskunta, jotka haaveilevat tällä hetkellä leosta. Ilokseni sain todeta, että Kingi hurmasi heidät loppumetreillä. =D Kingi on jonkinsortin pk-koira tapaus, kun tapaamisessa kuunteli minua hienosti ja äippä on hänen mielestään tärkein ihminen! Vieraisiin ihmisiin totuttelu vie aikansa. Ei kylläkään arastelemalla vaan välinpitämättömyydellä. Se luonteenpiirre ei silti minua haittaa, koska minun mielestä on aivan ihanaa, että Kingi on niiiiiin mamman poika.

Mia näpsäisi Kingistä pari otosta miitissä. Kiitokset ihanista kuvista!

Kingi seisoo nätisti.

Äipän ja lapsen herkkä hetki. <3

Nyt ihan tuntuis siltä, että ois hetki edes raapustaa jotain. Kotisivut on ihan retuperällä yhä edelleen ja koiristakaan ei oo kuvia tullu otettua. Nyt ois aivan upea kuvausilma, mutta täältä töistä käsin se kuvaus ei oikein onnaa...

Mutta koiriin... Pojille kuuluu ihan hyvää. Kingi näyttää tällä hetkellä aivan mahtavalta tumman paksun turkkinsa kanssa! Nyt vaan alkais jo näyttää siltä, että herra alkaa sitä tiputtelemaan. Punnituksellakin käytiin just ja paino oli Kingillä noussut 55 kiloon. Eetulla oli laskenut hälyttävät 4 kiloa paino ja mittari taisi näyttää jotain 51kg. Arttu oli myös hoikistunut ja painoa oli 56kg. Epäilen, että syynä on ollut heidän ruokansa, joka ei oo ollut tarpeeksi vahvaa ja nyt aloin juuri vaihtamaan pikkasen ytympään versioon ennenkuin noi pjat kuihtuu. Eetu onkin vähän hälyyttävänkin hoikka, mutta ruokahalu on herralla ollut taas huonompi. Katsotaan nyt ajan kanssa. Macho on kans kerännyt massaa (ei siis läskiä) ja nostanut painonsa 2,5kg:sta 2,8 kiloon! Wau! Aika tykki jätkä! Heh!

Mitäs muuta... Kingille on silmäpeilaus edessä 18.2. Porissa, jossa tarkastajana Illukka. Macholla olisi jalostustarkastus 21.2. Porissa myöskin. Kuulin vain tästä tapahtumasta ja mua käskettiin tuomaan Macho sinne, niin miksikäs ei? Sunnuntaina 22.2. suuntaammekin Machon kanssa Raumalle ryhmänäyttelyyn. Ikää olisi nyt tarvittavat 2 vuotta, joka tuli täyteen 17.1. eli serttiä sais hakea, mutta luulen aika piukassa sen olevan. Muutenkin katselin tämän vuoden näytelmiä ja hirveän huonosti on meidän lähettyvillä FCI 5:n näyttelyitä. Minä kun en enää jaksa ajella mitään pitkiä näyttelymatkoja. Kingille sentään näytti jotain näyttelyitä löytyvän. Touko-, kesä- ja elokuu näyttääkin olevan aika kiireistä näyttelyaikaa molemmille nuorikoille. Heinäkuussa ei taidakkaan yhtään näytelmää olla, niin se olisikin oiva aika Kingin kuvauttamiselle, kun todnäk. olen sillon kesälomallakin.

Eilen otin pitkästä aikaa Kingin kanssa ennen ruokailua ihan pieniä tottisliikkeitä. Olin todella yllättynyt kuinka hienosti mies vielä muisti viime kesän juttuja! Tarttis kyllä taas Kingin kanssa asiaan paneutua vähän enemmän kun intoa tehdä on paljon! Itsellä on toi aika vaan nykyään niin kortilla, kun töissä tarvii käydä, lenkittää koirat, käydä salilla, vatsatanssissa jne.. Siihen sitten vielä normi arki siivoomisineen, tv:n töllöttäminen ja kavereiden näkeminen päälle, niin huh huh!

Artun turkki on nykyään ihan hirveässä kunnossa. Karvaa lähtee vieläkin ja sen jälkeen kun Artun pöksyt ajettiin jonkun ihotulehduksen myötä, niin niiden hoito on ollut aika järkkyä. Ihan huopaantunutta tavaraa. Eetun turkki on onneksi hienossa kunnossa. Satakunnan leojen tapaaminen olisi nyt lauantaina Luvialla klo 13, mutta en tiiä pääsenkö sinnekään, kun perjantaina on yhdet juhlat tiedossa. Voi damn damn!

Mutta katsotaan jos niitä kuvia joskus ilmestyisi jonnekin ja sais noi sivut tämän vuoden puolella päivitettyä...  Tosiaankin siis, hengissä täällä ollaan vielä kaikki!

tää mun nettihiljasuus... Jotenkin vaan tuntuu aika menevän ihan kaikkeen muuhun kuin sivujen päivittämiseen. Yritänpä nyt epätoivosesti riipustaa jotain meitin kuulumisia. Emäntään iski syksyn kunniaksi kuntokärpänen ja uusia harrastuksia on alkamassa esim. yhtenä niistä jooga. Muutenkin on tullut pyöräiltyä, jumpattua ja nosteltua painoja. Ikinä ei kait ole liian myöhäistä... ;)

Koirarintamalla ehkäpä jotain uutta. Noh, tuotas taitaapi Eetu ja Kingi välillä selvitellä paikkojaan laumassa. Artun synttäripäivän kunniaksi jouduin mäiskimään niitä katuharjalla toisistaan irti.. :( Tuli tappelua luusta, että sillee... Eipä tässä paljoa muu auta kuin seurailla tilannetta tarkasti. Katsotaan, katsotaan. Mutta eipä tuo touhu ole onneksi vielä ainakaan ollut mitään verissäpäin toimintaa, mutta mutta... Näyttelyihinkin tuli vähän ilmoiteltua. Machon kanssa mennään sunnuntaina Köyliön ryhmikseen ja Seinäjoellekin lähettelin ilmoja. Järjestelyt kyllä menevät niin, että lauantaina Macho pääsee Seinäjoelle Susannan ja kumppaneiden kyydissä esiteltäväksi ja emäntä menee Kingi-kankusen kanssa vasta sunnuntaina. Jotain kuviakin on kameralla tullut otettua ja niistä tarttis varmaan joskus jotain sivuillekin päivitellä... :P Uusia kuvia tarttis kyllä alkaa nyt ottaa, kun pojillakin alkaa turkit palailemaan takaisin. Hassua on mielestäni se, että nuorimmaisella Kingillä on tällä hetkellä kaikkeista "mustin" turkki. Näyttää kyllä siltä, että Kingi on varmaan vanhemmiten aikas tumma jäpikkä. Hauskaa on ollut silti seurata tuota Kingin muodonmuutosta. Itse nyt ehkä toivoisin pojalle säkää lisää (mutta sille ei voi kyllä mitään tehdä), mutta muuten olen kyllä aika tyyty pojan ulkonäköön. Käytöskin paranemaan päin mitä nyt välillä tulee herralle hetkellisiä mielenhäiriöitä... :P Nyt emme ole missään tokoryhmässäkään, mutta menemme sitten seuraavaan alkavaan varmaankin. Jos emäntä omilta harrastuksiltaan kerkii... ;)

Mutta lupaan ja vannon, että kyllä niitä päivityksiä tuonne jonain päivänä ilmaantuu... ;)

Mukavaa alkavaa syssyä kaikille! =D