Jeps, tänään oltiin tosiaankin kisaamassa Köyliössä. Lämmintä ilmaa piti ja Arttuun taisi se lämpö tehota vähän liiankin hyvin... Kenttä oli täysin auringossa, joten Arttu päätti olla tekemättä oikeestaan mitään eli kaikki meni päin prinkkalaa, paitsi paikaallaanmakuu. ;) Siitä tulikin sitten meitin kisan ainoat täydet pisteet eli 10 pojoa. Tämä kisa oli yksi Artun huonoimmista suorituksista, mutta kyllä sen ihan ymmärtää, kun ihmisetkin olivat ihan tuskissaan siinä helteessä. Tulos oli sitten 3. ja pisteitä tuli 110.

20.8. olisi sitten uusi koitos edessä Raumalla eli olemme toivoneet pikkasen viileempää ilmaa, jotta toi koirakin saisi näyttää mitä se osaa! Onneksi Stenin Ilkka (tuomari) oli taas oma ihana itsensä ja oli todella leppoisalla päällä. Itsekin hän kommentoi, ettei ole ihme jos ei koira jaksa, kun on niin iso ja turkkiakin löytyy.

Kisan loputtua pojat sitten hurmasivat ihmisiä kanttiinin puolella kerjäten namipaloja... Pojilta pusut Mialle hyvistä pizzan palasista! Innostui se tuomarikin syöttämään Eetulle makkaran loppunsa. ;) Hauskaa oli se, kun näimme pitkästä aikaa kisatuttuja, niin heidän oli vaikeuksia tunnistaa, että kumpi on Arttu. Eetun korkeus taisi hämätä monia ja moni kysyikin onko Arttu narttu... XD

Onhan tässä nyt vielä kisoja edessä. Tarvii nyt vain toivoa, että niitä ykkösiäkin alkaisi vihdoin ja viimein tulemaan!

Reissun jälkeen ajoimme suoraan Porin metsään uimaan. Kyllä pojilla olikin tosi kuuma, kun en ollut nähnyt pitkään aikaan Artun viihtyvän niin kauaa vedessä ja kyllä se pulahdus viileään veteen tuntui itsellekin tosi hyvältä! Oli kyllä niin hikinen ja tahmainen olo. Seuraavia koitoksia ootellessa...

Suuret kiitokset Köyliön Ketterä-Team:lle hienosti järjestetystä kokeesta, sekä palkinnosta, ettei jäänyt suu "kuivaksi"!!! Teidän kisoihin on aina kiva tulla ja tuomarivalinta oli taas kerran osunut nappiin! Ei ole Stenin voittanutta! Hyvä tuomari, jolla on huumorintajua aimo annos aina mukana! Kuvat olivat aivan mahtava idea! Niitä voi käydä katsomassa osoitteesta: http://www.mainospet.net/toko/ (Meitin kuvat alkavat sivulta 25.)

Kuvat Petra Korpela.

Eka pysähdys seuraamisessa.

Äippä ja poika laahustavat samalla lailla... Onneksi toi muuttui seuraamiseksi, kun Arttu pääsi vauhtiin.

Täyskäännös. Mitäs tuolla puskassa on?

Arttukin osaa seurata upeasti, kun vain viitsii.

Hmmm.. Ai pitäs istua vai?! (Leon hoksottimet voivat olla hitaat, mutta onneksi lopuksi varmat, kun se pylly meni lopuksi maahan ;) )

Liikkeiden välissä on hyvä käydä tuomarilla rapsuteltavana! (Sten sanoikin, että jää tähän mun kanssa äläkä mee ton äitin kiusattavaksi. =o) Onneksi on olemassa näitä huumorintajuisia tuomareita!)

Okei, okei tullaan sitten!

TOK, TOK, ONKO KETÄÄN KOTONA?! Vastaus taisi olla, että ei tällä kelillä...

Vauhdikasta luoksetuloa. ;)

Ai jaa, että pitäis pysähtyä vai?!

Allright! Näin se tehdään... Pojan pitäisi olla tuon oranssisen tötterön kohdilla, mutta pysähtyipä kuiteskin!

Liikkeestä seisominen onnistui sentään.

Näin mä noudan hienosti!

Ja tuon sitä pikkasen mammankin luo...

Vai, mitäs tällä pitikään tehdä hmmm...

Niinkuin kuvista näkyy, niin leon kanssa tokoilu voi olla todella huumorintajuista! Silloin, kun Arska päättää, että tänään ei viitsi tehdä mitään, niin se myös näkyy! Onneksi se on aivan mahtavaa katseltavaa, kun se jaksaa näyttää mitä osaa! Monelta tulikin kommentteja, että sillä on aivan ihana tapa ottaa perusasento. Pylly tömähtää jalkojen viereen ja pää notkahtaa mun vattaa vasten ylöspäin tapittamaan mun silmiä. Mahtava kontakti! =o)