Pitkästä aikaa tarttee varmaan blogiakin päivitellä vaikka silti tuntuu siltä, ettei mitää kummempia ole tapahtanut... Mutta jotain katsausta viime vuodesta... Eli Kingi ja Macho molemmat saavuttivat Suomen muotovalion arvon, josta olen todella onnellinen! Kingin kanssa varsinkin näyttelyvuosi meni todella upeasti ja Kingi ylsi vielä vuoden näyttely leouros kisassa 10.sijalle!!! Joka oli mielestäni myös aivan upeaa ja mahtavaa!!!! Hienoja kokemuksia olivat varsinkin Kingin kanssa Vaasan näyttely, jossa nuori poika ylsikin PU2-sijalle saaden ensimmäisen CACIB:nsa, josta tulikin eilen vahvistus postissa. :) Mahtavaa oli myös Auran näyttelyssä, jossa Kingi ylsi RYP-3 sijalle ja sitten tietysti lopuksi kermana kakun päällä Tampereen ryhmiksessä valioituen ollen samalla PU2. :) Upeasta näyttelyvuodesta ja sitäkin upeammista näyttelyarvosteluista huolimatta surukseni en Kingistä saanut sitä kauan kaipaamaani jalotuskoiraa. Kuvat osoittivat pojan D-lonkkaiseksi. :( Harmittaa kylläkin, kun itseä varsinkin Kingin ulkonäkö miellyttää ja mielelläni olisin myös Kingin jälkeläisiä nähnyt. Olisin niin toivonut, että hän olisi saanut periyttää ihanaa mammanpoika-luonnettaan lapsilleen. En ole itse vaan omistanut ikinä näin leimautuvaa leoa, kun Arttu itsenäisyydessään ei äitiä aina niin kaipaa ja Eetulle sitten taas riittää Arttu. Mutta nää on näitä ja uusia leoja ei ole talouteen tulossa lähiaikoina vaan nyt elellään ja toivotaan näille olemassaolevalle 3:lle kivutonta ja elämänrikkaita vuosia! :)

Kivuttomasta tulikin mieleeni Artulle viime vuonna todettu eturaajan nivelrikko ja olihan se spondyloosakin siellä takapäässä lisääntynyt. :( Onneks lääkkeillä ollaan tähän asti pärjätty ihan mukavasti ja välillä täytyy pappaa vähän selästä hieraista, että paikat taas aukeavat. Arttukin täyttää tänä vuonna elokuussa 7 vuotta ja eläkeikä lähestyy. Päivä päivältä silti Artussa vaan enemmän näkyy ihmisen mieli ja silti jo varhaiseläkkeen tuomat vaivat eivät kyllä näy luonteessa! Varsinkin kun tulee vieraita kylään tai sitten mennään kyläilemään. On kyllä lauman johtaja, mutta myöskin pahin sählä ja rauhoittumisesta ei tietoakaan... Piip piip vaan kuuluu ja jos on hiemankin tylsää, niin se myöskin kuuluu! :D

Eetulle kuuluu hyvää myöskin. Eetu on oikeastaan tyytyväinen jo siitä, että saa paljon rapsutuksia ja nameja. Viime vuoden lopulla tulikin yksi rapsuttaja lisää taloomme. Tämä kylläkin kulkee kahdella jalalla ja tottelee nimeä Jukka. :D Jukka muutti meille virallisesti tammikuussa ja sen myötä voimmekin kutsua häntä avopuolisokseni. Hienosti ovat pojat ottaneet uuden perheenjäsenemme vastaan ja itsestä välillä tuntuu siltä, että Arttu ja Eetu taitavatkin olla enemmän Jukan koiria... Kingi nyt tietysti rakastaa äitiään enemmän, mutta kyllä Jukkakin tosi kiva on! Macho on (varmaankin loppuelämänsä) sitä mieltä, että äippä on number 1! Mutta kyllä toi Jukkakin seuraan kelpuutetaan ja alkuaikojen murinat ja komentelut ovat jo jääneet pois... ;)

Viime perjantaina sain niin kivan puhelun, joka on pitänyt suutani hymy-asennossa jo monta päivää. Niittymaala (Porissa) on semmoinen tyttö kuin Joshaidas Jolanda "Senni" ja Sennillä oli vähän semmoiset ajat meneillään, että Machon tarvitsi lähteä vähän tarkistamaan tilannetta. ;) Oi, sitä äipän ylpeyttä, kun poika hoisi ekakertalaiseksi koko homman pakettiin alle tunnissa! :) Nyt sitten vähän jännäilemme, että oliko Sennin juoksu ihan kohdillaan. Molemmat olivat ainakin hyvin antavaisella tuulella, joka on hyvä merkki, mutta eiköhän tämä mysteeri 4-5 viikon päästä selviä. :)

Näyttelyilmoja en ole vielä laittanut yhtään eteenpäin, kun tänä vuonna emme varmaankaan monessa näyttelyssä piipahda. Nyt on isona rahareikänä tuleva remppa, joka käsittää keittiön ja uuden laminaattilattian, joten näyttelyrahat menevät enemmänkin siihen hommaan. Mutta eiköhän me aina jossain pyörähdetä ja eiköhän tännekin tule kuvia ja tekstiä, jos noi Sennin ja Machon rakkauden lapsi/lapset tupsahtavat maailmaan! :))