Kingin treenit olivat viime lauantaina. Treenit meni ihan ok, mutta Kingi oli ehkä vähän liian innoissaan uusista treenikavereista. Jostakin syystä Elisan eurasierit Remu ja Keke olivat tosi kiinnostavia ja niiden kanssa olisi tarvinnut päästä leikkimään... Edistystä on tapahtunut ja kouluttajakin vaihtui uuteen kurssiin. Nyt kouluttajamme (siis Kingin ja mun) on Mari Rimmistö, joka mielestäni hoitaa hommansa oikein mukavasti! Mari on mielestäni kouluttajana tarpeeksi vaativa ja osaa myös kannustaa ja kehua! =D

Sitä samaa sivulletuloa, hyppyä yms. viilattiin. Nyt otettiin paikallamakuuta minuutin verran ja välillä sai käydä palkkaamassa. Kingillä ei ollut ongelmia tämän liikkeen kanssa. =D Harvemmin silti leoilla onkaan... Aloimme myös tuomaan perusasentoon uusia ulottovuuksia eli paikallaan käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Oikealle meneekin kuin rasvattu, mutta vasemmalle kääntö onkin hankala, kun koiran tarvii opetella pakittamaan. Sitten varsinkin, kun koiralla on kokoa, niin kropan hallinta ei ole parhaimmasta päästä. Positiivisena yllätyksenä Kingiltä löytyi yritystä ja tulikin pari aika onnistunutta kertaa!! Jee!!!

Tarvii kyllä myöntää, että kun tammikuussa aloitettiin molempien kanssa tämä treenaminen, niin edistystä on kyllä tapahtunut ja hurjasti! Kyllä koirat vaan ovat fiksuja olentoja! Kun olisi itsellä vaan enemmän aikaa... Nehän osais pian vaikka kiivetä puuhun! ;) Tai sitten ei... ;) Mutta tiivistettynä treenit meni ihan ok ja uutta opitaan koko ajan. Machokin on alkanut vähitellen oppia seuraamaan sivulla ja se pystyy myös paremmin irtautumaan minusta. Ehkäpä siis jonain päivänä molempien kanssa kisoissa... ;)

Tänään innostuin töiden jälkeen menemään koko konkkaronkan kanssa koulutuskentälle. Yksi kerrallaan tietenkin koulutettavana. Kingi keskittyi yllättävän hyvin, mutta pian tajusin yhden ongelman, joka olikin sitten jokaisen kanssa haittana. Kenttä oli oikein vettävän märkä, joten makaaminen ja kunnolla istuminen eivät olleet lempiliikkeitä. Onneksi sieltä löytyi pieni lumipläntti mihin tajusin kahden koiran jälkeen mennä. Kaikkia liikkeitä en siis saanut tehtyä, kun koirat eivät diganneet märästä. Eetu osaa kyllä yllättää... En ole ikinä pahemmin Eetua kunnolla kouluttanut, mutta poika seuraa yllättävän kätsysti ja liikkeestä seiso luonaa upeasti ja luoksetulokin on vauhdikas!

Arttu olikin viimeisenä vuorossa intoa puhkuen! Arttu on siitä jännä tapaus, että sen kanssa saa tahkoa kiivaalla tahdilla ja pitää virettä yllä. Liian pitkään sen kanssa ei voi touhuta, kun alkaa tylsistyttää. Eli tahdin tulee olla nopea. Istu, maahan, istu, maahan. Ihanaa Artussa on juuri toi tempperamenttisuus ja palvelun halu. Harmi vain, että Arttukin on semmoinen mies, että ilman palkkaa ei kauaa toimita, joka kisoissa on näkynyt. Arttu olisikin ehkä parempi PK-puolella, jossa painetaan liikkeestä toiseen ilman taukoja. Tokossa tulee niin paljon taukoja, että puolessa välissä Arttu on jo ihan väsähtänyt. Noudon kanssa edistyttiin taas pikkasen, mutta eipä se liike ole vieläkään täydellinen. Niin paljon on tuon noudon kanssa touhunnut, että itsekin vihaan ko. liikettä ja ei tekisi yhtään mieli opettaa sitä yhdellekään koiralle! :P

Tokokärpänen on siis taas päässyt pikkasen puremaan. Katsotaan nyt kuinka kauan tätä intoa kestää... ;)