Jäänyt paljon blogiin päivittämättä lähiaikoina, mutta yritän nyt korjata tilannetta... Aloitetaan Machon viime keskiviikon treeneistä.

Treeneissä Macho yllätti minut täysin! Poika osasi vaikka mitä! Harjoiteltiin paikallamakuuta ja hienosti poika siellä pysyi. Sain jopa kiertää hänet pari kertaa ympäri, mutta poika jökötti paikoillaan. Kesti jo aika pitkiä jättöjä ja mamma oli niin ylpeä, kun tätä ei ole vielä niin paljoa harjoteltu ja se onnistui häriön alla aivan mahtavasti! Seuraaminen on myös alkanut luonaamaan hienosti. Voin jo pitää varteni suorassa eikä tarvitse kyykkiä hänen tasollaan. Enää ei hypitä jalkaa vastaan vaan nätisti sipsutetaan vieressä ja aina kun pysähdyn niin pysähtyy Machokin hienosti vierelle. Ei-käskyä harjoiteltiin myös räminäpurkin kanssa ja kyllä sekin näytti menevän hienosti jakeluun! =D Eli kaikenkaikkiaan emäntä sai lähteä treeneistä kotiin Hangonkeksi-ilme naamallaan! =D

Erkkariin lähdettiin lauantai aamusti Artun kanssa. Artun ilme oli vaan niin mahtava! Ihanko totta äiti, sinä ja minä vaan ihan kahdestaan!! Siitä sitten kurvasimme Humppilaan Virpin luo ja vaihdoimme siellä Virpin auton kyytiin. Arttukin hyppäsi takapaksiin ilman muita mietteitä! Mikäs sitä nyt kahden naisen kanssa matkustaessa... ;) Kirkkonummelle saavuimme hyvissä ajoin Virpin rauhallisessa kyydissä. Arttukin käyttäytyi aivan mainiosti, mitä nyt välillä löytyi herkullisia pissoja joita olisi tarvinnut haistella tuntikausia ja välillä hemaisevia neitosten peppuja käveli ohi. Mutta Arttu oli silti paljon kiltimpi kuin ennen. Ei tarvinnut riuhtoa ja repiä pois naisten pepuilta. Vein Artun metikköön kakkalle ja päästin herran vapaaksi. (Arttu ei oikein tykkää tehdä kakkoja hihnan päässä). Sinne se herra lähti pidemmälle kuusen juurelle. Sitten kun oli asiat tehty niin vislasin ja kutsuin luokse ja sieltä saapui minua kohtaan oikein iloinen Arttu vauhdilla! Olimme kyllä niin onnellisia molemmat yhteisestä reissusta. Arttu kyllä joutui paljon viettämään aikaa häkissä, mutta hyvin näytti pojalla kuluvan aika eikä mitään huutanut (tai en ainakaan kuullut) sieltä. Kehässäkin meni hienosti ja erinomainen tuli kera todella hyvän arvostelun! Sydäntä lämmitti Artun liikkeiden kommentit. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja prima energi! ;) Yritän saada arvostelun laitettua kokonaisuudessaan sivuillemme, mutta minulla on ollut jotain ongelmia kotikoneella joita yritän selvitellä... Erkkarissa tuli taas turistua paljon ja nähtyä uusia koiria. Onnea vaan kaikille menestyneille! Erityisesti Satulle Namupalaan!

Kaiken kaikkiaan oli mukavaa olla erkkarissa vaikka ehkä siinä lopussa rutisinkin kotiinlähdöstä. Alkoi väsy ja nälkä painaa päälle eli anteeksi rutinat! Kotiinpäin pääsimme lähtemään ennen neljää ja pysähdyimme syömässä Virpin kanssa ABC Masuunissa. Virpin luona Humppilassa sain pitkästä aikaa nähdä koko kolmikon; Ronin, Jaron ja Rampen. Ihania poikia kaikenkaikkiaan! On vain niin ihanaa katsella näitä poikia ja nähdä omien koirien piirteitä niissä. Vaikka Roni ei pahemmin Artulle sukua ole, niin oli hauska huomata, että poika päästeli ihan samanlaisia ääniä ja käyttäytyi todella samankaltaisesti. Suukkoa olisi tarvinnut olla suikkaamassa jokoa väliin. Eli isot kiitokset Vipelle matkaseurasta ja mukavasta kyydistä!!! =D Kotosalla pojat sitten nukkuivatkin hyvin ja sunnuntaina tirsat jatkui. Macho oli vanhemmillani hoidossa ja oli kyllä ihan tsippi loppupäivän. Pikkukoirat ovat vaan niin erilaisia. Macho oli itkenyt, kytännyt ja odottanut pimeässä eteisessä, että koska mamma tulee. Sitten oli varmaan herralla hermot palaneet ja hän oli alkanut merkkailemaan sinne sun tänne. Yö oli kuulemma mennyt ihan ok. Kotiin tullessa, kun otin syliin, niin herra ei ollut tuntevinaan. Illalla sitten vasta pystyi suikkaamaan äipälle pusun ja vähän leikkimäänkin.

Eilen oltiin poikien kanssa metsässä ja siellä Arttu löysi jostain peuranjalan. Kyllä oli menoa ja vilskettä! Jonkun ajan päästä Kingi sai sen itselleen ja oli herralla hommaa, kun sai juosta kolmea kaveria karkuun. Varmaan melkein tunnin ajan siinä jahtasivat ja lopputulos oli se, että muut pojat tartti viedä autoon ennenkuin Kingi antoi ottaa itsensä kiinni. Aarre kyllä jäi mettään, mutta nätisti Kingi siitä luopui. Oli Kingi aika tsippi, kun oli joutunut niin paljon juoksemaan ja miettimään. Kyllä se alkoikin näkymään, kun kunto alkoi loppumaan. Illemmalla menimme kaverini luo morjestamaan hänen irlistään Jamia ja Kingi oli näytettävästi kerännyt voimansa takaisin. Aikamoisia hepuleita ottivat ryteikössä ja hauskaa oli pojilla. Eli eilinen oli hyvin liikuntavoittoinen päivä.

Mutta lisää turinoita tulossa taas joskus... =D