Tänään päivä alkoi muutenkin perinteisenä, kamalana maanantaina. Väsymys ja veetutus painoi päälle ja töissä ei tietenkään kaikki mennyt putkeen ja hermot oli pinnassa. Siinä sitten vähän ennen klo 15 puhelin soi ja soittajana isännöitsijämme. Mieteinkin, että onkos taloyhtiön hallituksella taas jotain juttua, kun minut saivat höynäytettyä siihenkin touhuun. Mutta EI!! Isännöitsijä soitti, että naapurini oli ilmoittanut meidän turjakkeiden olevan vapaina pihalla. Pyysin naapurini numeron isännöitsijältä ja soitin hänelle. Vastauksena tosiaankin oli se, että isot pojat on kikkaillut siellä ympäri pihaa. Hän oli tämän huomannut siitä, kun joku pojista oli kävellyt hänen takaovestaan sisälle olkkariin. Varmasti aikamoinen järkytys ei niin koira-immeiselle. ;) No, oli saanut kyllä ajettua ulos helposti. Meikäläinen sitten lähti kotiin töistä ajamaan tuhatta ja sataa huoli puserossa. Kurvasin suoraan takapihan lähettyville ja ei tarvinnut ottaa kuin pari askelta nurmikolle, niin jo kuului tuttu vahtihaukku. Kingi oli sitä mieltä, että kukas tänne nyt tulee?! Oli poikien ilmeet aika veikeät, kun huomasivat kuka tulee. Emäntä oli kyllä todella tyytyväinen, etteivät pojat olleet takapihalta sitten paria metriä pidemmälle lähteneet, mutta silti suusta tuli heti pari sensoroitua sanaa ja heti näkyi luimistelevia ilmeitä näköpiirissä. Takapihan portti oli sepposen selällään ja minä vaan huusin, että sisälle ja vauhdikkaasti lähtivät isot tassut lampsuttelemaan kotipihaan. Porttia kiinni laittaessa huomasin, että se oli saanut pikkasen hammasta ja varmaan siitä rynkytyksestä oli sitten auennut. Ja siitä pääsemme otsikon aiheeseen... Kukas muukaan kuin Kinig-kankunen taas asialla!!! Vuosi tulee herralle ensi viikolla täyteen ja toivoisin, että tuo älytön tuhoamisvimma alkaisi vähitellen hiipumaan. Grrrr!!!

No, eipä onneksi mitään vakavaa päässyt tapahtumaan ja pojat eivät päässeet pelottelemaan koko Ulvilan väestöä. Kilttejä he siis ovat loppupeleissä, kun eivät ainakaan vielä olleet karkuteille lähteneet. Lauman hyvä puoli on kyllä se, että jos yksi on hukassa, niin varmasti löydät kaverukset vierestä. Eli nössöjä ovat koko sakki!! Hah hah! Kotimatkalla tulikin sitten soiteltua äiti ja serkkulikka läpi päivän tapahtumista ja makeat naurut saatua samalla. Eli ei tää arki kauhean harmaaksi ja tylsäksi pääse näiden poikien kanssa!! =D