Koiranomistajana on vähitellen alkanut oppimaan siihen, että mistään asioista ei enää kannata niin paljoa yllättyä. Lähden pohjustamaan tarinaa eilisestä. Aamusti annoin leopojille raakaluut pihalle, joita he jäivät popsimaan työpäiväni ajaksi. Olin varannut ajan Porin ELLpalveluun klo 17.00, koska leoilla varsinkin on ollut jotain ihme rapsuttelua ja itsensä kirputtamista. Olen tietysti tutkinut koirien ihoa ja turkkia, mutta mitään ei ole silmiin pistänyt. ELL menimme koko sakin kanssa ja kaikille laitettiin Strongholdit ja samalla myöskin katsottiin Artun silmää, kun alaluomi on todella turvonnut ja ihoympärystö tulehtunut & punertava. Ekaksi kaikki kävivät puntarilla ja painotulokset olivat seuraavat: Arttu 60 kg, Eetu 56,5 kg, Kingi 24,5 kg ja Macho 2,3 kg. Artulle olikin jo kesästä palautunut pari kiloa päälle, mutta Eetun paino ei ollut noussut niin kuin olin toivonut. Tarvitsisi pojan kyllä alkaa vähitellen haalimaan päällensä massaa. Kingikin on liian hoikassa kunnossa ja nyt vähitellen nostamme hänen ruokamääräänsä. Ruoka vaihdettiin tällä viikolla Royal Canin Puppyyn ja Eetu sitten taas vaihdettiin Bento Kronen lammasriisille. Eetu on aika nirsosti syönyt Hy-rationia, joten ajattelin vaihtaa vähän maukkaampaan ruokaan. Kingille sitten taas tuli tuossa jonnin aikaa sitten liian nopsaan painoa ja nyt sitten taas painoa ei ollut tullut toivottua määrää. Toinen ranne on pikkaisen alkanut vääntämään, joten kovan harkinnan ja mietinnän jälkeen päätin vaihtaa herralle ruuan. Nyt jännityksellä saakin seurata miten se hänelle sopii.

Mutta takaisin Artsi-lartsiin... Artulla todettiin silmässä tulehdus (samainen silmä, jossa oli se outo patti jonnin aikaa sitten, mutta parantui silmätipoilla hyvin pois). Alaluomi on nyt sitten painanut silmää vasten, mutta ell laittoi siihen tippoja ja katsoi, ettei sarveiskalvolle onneksi ollut tullut mitään hiertymiä. Siihen vaivaan Arttu sai sitten antibioottia sisältävät silmätipat, joiden nimi alkoi F:llä... En nyt muista mitä olivat. Toivotaan, että menevät näillä lääkkeillä ohi. Siinä sitten odotellessa ja Artun tuttuun tapaan hermostuneesti hyöriessä huomasin, että herralla on pepun päälliskarvat ihan kluntussa. Ihmettelin, että mitäs tämä nyt, kun juuri eilen olin herran harjannut hyvin läpi. Arttu oli sitten työpäiväni aikana kalvanut peppuunsa aikamoisen alueen. Halkaisijaltaan tämä "haava" oli varmaan 8-10 cm. No, onneksi huomasin sen ja samantien vedettiin karvat veks ja haava desinfiointiin ja siihen laitettiin Canofite tippoja. Kerrankin siitä oli jotain hyötyä, että Arttu on vähän rauhaton noissa eläinlääkäreissä, muuten olisi koko homma varmaan jäänyt huomaamatta. =D  Tänä aamusti oli "haava" jo lähtenyt aika hyvin rauhoittumaan. Jos ei huomiseen mennessä ole huomattavasti parantunut, niin sitten haetaan antibiootit vielä lääkäristä. Harmittaa kyllä niin vietävästi Artun puolesta, kun tänä vuonna ollut kaikenmoista vaivaa.

Maanantaina "hieroja-Hellu" sanoi Artusta, että nyt on jo hyvin palautunut lihakset jaloista sen takajalan revähdyksen jälkeen. Itse kyllä olen todella tyyty, että innostuin tota hierontaa kokeilemaan! On kyllä tehnyt niin hyvää meidän isoille pojille! Eetukin sai juuri sopivasti hieronnan viikonlopun Seinäjoen reissun jälkeen. saatiin kuona-aineet veks pojasta! Jaahas.. taas tää mun juttu alkaa vaan laajenee, eikä asiaan oikein päästä..

Mutta takaisin otsikkoon... Yöllä sitten heräsin kauheaan ääneen. Ihmettelin, että mikä nyt noin kovan äänen piti? Arttu poika oli fiksuna hypännyt takaoven kahvaa päin ja juossut takapihalle kakkalle. No, eipä siinä mitään, kun ei jälkiä tms. tullut oveen/karmeihin, mutta oli vaan aikamoinen yllätys, kun näin ei ole ikinä käynyt. Taisi siis luut tehdä tehtävänsä herran suolistossa. Arttu oli varmaan aikansa vinkunut oven edessä, mutta en ollut herännyt, joten hän oli varmaan päättänyt ottaa ohjat omiin tassuihinsa. ;)

Arttu herätti yön aikana vielä pari kertaa ja ramppasi takapihalla kakkilla. Herätyskellon soidessa (monen torkun jälkeen) nousin ylös ja aloin putsaamaan Artun "haavaa". Huomasin, että Eetu seisoi sen näköisenä, että nyt ois äippä kakkihätä! Siitä sitten vauhdilla vaatteita päälle ja koko lauma remmeihin. Lähdimme kävelemään, Eetu tuttuun tapaansa häntä alas painautuneena hyvin vaikeasti kulkevana. Risteyksessä näin tuttuni koiransa kanssa ja sitten kuuluu kauhe huuto. Eetu oli alkanut vääntämään kakkaansa tien viereen ja taisi tehdä vähän kipeää. Siinä sitten nolona huutelin tutulleni, että siellä on varmaan luunpalasia kakkassa, kun huutaa, en mä mitään tälle tee! Kaveri siihen vaan tokaisi, että kyllä hän näkee, etten mitään koiralle teekkään... ;) No, eka kakka takana ja jatkettiin matkaa "aamumettäämme". Eetu pääsi vapaaksi jo puolessa välissä suojatietä ja hän syöksyi mettään jatkamaan bisneksiään. Siitä sitten jatkoimme matkaa ja kun lähestymme toista pikkumetsää, niin Eetu alkoi taas kiihdyttää. No, arvasin kyllä, että mistä on kyse ja annoin pojan mennä. Sinne Eetu katosi kulman taakse ja me muut tulimme perässä. Kulman takaa huomaan, että vastaan tulee nainen koiran ja poikansa kanssa. Heillä oli ilmeet vähän tyrmistyneet. Varmaan sitä pikkasen pelästyy, kun tommonen vasikankokonen koira syöksyy mettään vauhdilla, mutta onneksi Eetua ei nyt heidän koiransa jaksanut kiinnostaa vaan hätä ei lue lakia! ;) Sanoin vaan naiselle, että sillä oli kiire kakkalle ja vastaukseksi saimme naurahduksen. Onneksi meidän koirat ovat jo aika tuttuja näissä ympyröissä, niin moni tietää, etteivät nämä ole ilkeitä haukkuja. Kotimatka menikin muitta mutkitta.

Kotona hain tötterön Artun päähän ja aloin metsästämään siihen sopivaa pantaa. Panta löytyi, mutta kun ei ollut reikiä tarpeeksi. Ei muuta kuin saksien kanssa väsäämään pantaa uutta reikää, jotta saatiin hökötys Artun päähän. (Kuten kaikki varmaan arvaa, niin kiirekin oli jo töihin.) Hienosti sain ängettyä sen Artun päähän, mutta Arttu oli kyllä sen näköinen, että oikeesti!! Aiotko tämmöisen kanssa mut jättää tänne päiväksi?!? Valitettavasti kyllä, kultaseni.. ;) Siinä sitten nopeasti maalailin naamaani ja olin juuri saanut ripsarit laitettua, kun menin sanomaan Artulle, että pistä maaten vaan. Tyhmyyksissäni kyyristyin koiran eteen näyttämään käsimerkkiä. No, herra teki kyllä työtä käskettyä, mutta tötterön reuna kopahti suoraan nenääni ja siitä kirpaisusta tietty silmät meni kiinni ja ripsarit pitkin silmiä! Ei sitä nyt ihan pesukarhuna viitsinyt töihin lähteä, joten vähän vielä fixailemaan meikkejä. Eetu ja Kingi jäivät päivää viettämään ulos ja Arttu & Macho jäivät sisälle. Saapi nähdä mitä kivaa nyt sitten kotona oottaa työpäivän jälkeen... ;)

Koirarakkaus on varmaan jonkinasteista hulluutta... Onneksi näitä päiviä ei ole liian usein!

PS. Ell reissun hinta: Artun osio 85 € ja loput pojat 40€.