Tänään aamusta menin lapsenlikaksi siskoni muksuille. Mukaan otin perheemme pienimmät haukut. Sisko lähti nuorimpansa kanssa matkaan rokotetutkimuksiin ja aikaa siihen piti mennä 1½-2 tuntia. No ajallaan sisko tulikin takaisin ja muksujen kanssa oli mennyt hienosti! Kun olimme siinä hetken höpisseet totesin, että missäs Kingi on?! Viimeksi näin silmäkulmastani, että Kingi ja Macho leikkivät lähettyvillä, mutta nyt näkyvissä ei ollut kuin Macho.

Tähän väliin pohjustan, että siskoni miehen mökki sijaitsee Natura-alueella eli lääniä riittää silmänkantamattomiin ja jokapuolella on meriheinää sekä tontin vieressä lehmien aitaus (kokoa valtava). Naapureita ei ole lähimaillakaan.

Ja sitten takaisin. Aloin huutelemaan Kingiä ja poikaa ei näkynyt missään! Tutkeimme mökin ja saunarakennuksen alustat ja pikkasen kurkkasin varastorakennuksen allekin. Etsin aluksi siitä lähettyviltä missä olin nähnyt pojat leikkimässä. Joka tapauksessa koko konkkaronkka etsi ja haahuili pitkin heiniä ja Kingiä ei missään! Meikäläisellä suru, huoli, paniikki ja poru päällä. Etsintä ei vaan tuottanut tulosta. Itse olin vaatteiltani läpimärkä kaikesta konttaamisesta ja kävelystä. Tuli sitä pieni tällikin saatua lehmien aitauksesta suoraan selkään, mutta mitä sitä ei pienen takia tekisi. Ajatukset harhailivat kaikkialla ja pää raksutti. Tosiasiahan on se, että yleensä tuon ikäiset pentuset eivät pitkälle lähde ja oletimme, että Kingi voi ihan hyvin olla nukkumassa eikä reagoi huutoihimme. Tai sitten toinen pahin mahdollinen, että poika on jonnekin tepastellut ja eksynyt. Tunnin ja 15 minsan jälkeen kävin vielä kurkkaamassa varastorakennuksen yhtä reunustaa ja sieltä pilkotti tutun näköinen turkki!! Olin kyllä niin onnesta soikeena, että!! Kingikin oli aluksi ihan ihmeissään, että mitäs nämä ihmiset näin iloisia ovat siitä, että heräsin?! Kingi varmaan aattelee tästä edes, että kannattaa ottaa tirsat toistekin! Todellakin se varastorakennus oli sitten ihan sen leikkipaikan vieressä... Jos olisi itsellä vain ollut enemmän tarkkuutta ja vähemmän paniikkia, olisi varmaan säästetty aikaa, lähdetty kotiin kuivin vaattein jne...

Mutta kaikki sekin vaiva oli sen arvoista! Mikään ei ole kyllä upeampi tunne kuin eksyneen löytyminen. Tai noh, eihän Kingi ollut mihinkään eksynyt vaan melkein vieressä oli koko ajan. Olisi vaan tarvinnut olla rauhassa pari tuntia, niin sieltä se poika olisi mönkinyt uniltaan... ;)

Loppu hyvin kaikki hyvin! =) =) =)