Tokoilemassa ja synttäreillä.

Tänään oltiin Raumalla toko-kisoissa. Kuuma oli taas kerran ja noh, Arttu sen mukainen. Pojoja tuli 129 eli 3.tulos taas kerran... Tulipa sentään 19 pistettä enemmän kuin viime kerralla! JA JOTAIN AIVAN IHMEELLISTÄ TAPAHTUI... Arttu elämänsä ensimmäistä kertaa nouti kapulan ja toi sen minulle käsiin!!! No, liike meni kuiteskin nollille, kun se ei osannut tuoda sitä sivulle asti... MUTTA SE OLI JO SELVÄ PARANNUS!!! Toinen aivan mahtava juttu oli se, että paikallamakuussa 3 koiraa lähti kipittelemään omistajiensa perään, kun poistuimme piiloon vajan taakse. Yksi lähti Artun vierestä ja toiset muualta rivistä. Eli 7:stä koirasta jäi vain 4 makaamaan. Oli siinä piilossa pikkasen tuskainen olo, mutta onneksi pääsimme sieltä "piikkaamaan" koiriamme ja kaikki olivatkin hienosti makuulla auringonpaahteessa! Muuten olisikin tulliut 10 pistettä suorituksesta, mutta lopussa kun palasimme koirien viereen, niin ennen käskylupaa Arttu ponkasi sivulle. Hyppy meni käteen myös senkin vuoksi, kun Arttu oli hypännyt esteen yli ja istunut, niin eikös joku taulapää oli pusikossa kahden dobberin kanssa ja Arttu keskittyi katsomaan niitä ja unohti koko liikkeen! (Puskissa kahahti) Sitten, kun Arttu taas keskittyi minuun, niin kauniisti sitä tultiinkin äitin luokse, mutta se hyppy takaisin unohtui välistä... Tämmöistä tää kisa elämä on välillä. Muuten kaikki meni suht koht ok. Paikallamakuu oli liian hidas, kaukokäskyissä jouduin antamaan lisäkäskyjä istumiseen ja luoksetulossa pysähdys ei oikee luonannut... Eli hiottavaa olisi, mutta ei tässä voi kuin omaan napaan katsoa!

Taas sain kuulla kommentteja siitä, että onpas se Eetu kasvanut ja tokokouluttajammekin sanoi, että onpas se pyrähtänyt pienessä ajassa.

Mutta kisojen jälkeen heitin pojat kotiin ja jatkoin matkaani siskon pojan 1-vee synttäreille. Rikun synttäripäivää varjosti yksi pieni juttu... Molemmat lapset olivat mummolassa viikonloppuna hoidossa ja kuinkas ollakaan Riku oli noussut lämmintä uunia vasten ja polttanut otsansa. Sen vuoksi pojalla on nyt lappu otsassa. Rikulle ostin lahjaksi autonratin, jossa on nappeja ja ne pitävät erilaisia ääniä sekä "paloauton", joka kanssa ulisee eri tavoin. Muuten pikkumies oli saanut lahjaksi vaatteita, muumikamaa, rahaa yms. Nämä lapset osaavat kyllä sudattaa sydämeni vaikka Irppi välillä osaa myös pistää sen kiehumaan...