Kirjoitanpas tänne pikasesti meitin kuulumisia. Reilu viikko takana yhteiseloa ja kaikki mennyt tähän asti todella mainiosti! Netissä luuraus on ollut todellakin kortilla!!! Tämä pikku mies on niin energinen pakkaus, ettei pahemmin nuku päivisin. Töiden jälkeen lähetään yleensä lenkille ja loppuaikaa kuluu askareissa ja leikeissä. Yöllä vasta nukutaan. Eli leopentu on siis miljuuna kertaa helpompi tapaus... Se sentään nukkuu välillä!!!

Eilen kävi vieraissa Terhi ja hänen tyttärensä Noora sekä Nooran kaveri Sara. Oli siinä Macholla ilo ylimmillään, kun niin monta kivaa leikittäjää tuli käymään! Kiitos Terhille mukavasta lahjasta! =)

Arttu ei vieläkään suuremmin välitä Machosta, mutta suojelee häntä silti. Eetun kanssa välillä on pientä leikinpoikasta, mutta Eetun luille ei ole Macholla asiaa. Se onkin ollut meen Eetussa tosi yllättävä puoli! Enpäs olekaan nähnyt meitin Eetun naamaa ikinä niin ilkeän näköisenä! Heh heh! Onneksi Eetu silti vain rähähtää, mutta ei sen kummempia.

Sitten tähän asiaan. Minulle sanottiin, että pommi on kuin lasitavaraa. Noh, ei ainakaan tämä meitin poika. On se kerran tullut jo sohvalta alas (kävin nopsaan hämmentämässä spagettia) ja tämän päivän yllätyksenä, niin hän oli päässyt pois aitauksestaan! (Miksi meitin pojat osaakin aina järjestää näitä ylläreitä?) Eli tulin siis töistä kotiin ja pikku mies oli minua vastassa. Macholla on semmoinen metallinen pentuaitaus johon jätän hänet päivisin. Korkeutta sillä on 60 cm ja koirahan on alle 20 cm korkea... Mistään alta se ei voi päästä, koska kehikolla on painoa. Suurin epäilykseni on tällä hetkellä, että hän kiipeää verkkoa pitkin ylös ja hyppää siitä sängylleni ja sieltä alas. Aitaus on siis sänkyni vieressä 20 cm päässä. Tarttisi varmaan viritellä videokamera... Sama toistui juuri hetki sitten, kun palasin kaupasta. Taas oltiin vastassa... Hmmm.. Tarttee varmaan siis tehdä lisäviritelmiä, koska ei tommoinen loikkiminen varmasti hyvää tee pennun luustolle. Muuten Macho on todella jäntevä tapaus. Upeita loikkia heittää lenkeillä ja alas kynnyksiltä. Jalkoihin tulee välillä jäätyä (niin ihmisten kuin koirien), mutta siitä ollaan selvitty tähän asti vinkaisulla.

Touhuta saisi siis hänen kanssaan koko ajan. Tähän mennessä ollaan opittu istumaan ja ottamaan katsekontakti ennen ruokakipolle pääsyä. Siinä ne opit sitten taisikin olla... Heh heh!

Kuviakaan en ole paljoa ottanut. Odottelen sitä kaunista (tuuletonta) päivää, kun pääsen kameran kanssa pihalle. Jos vaikka pääsiäisenä lykästäisi! ;)

Mutta lisää tulossa kun keritään... =)